Ajo-ohje:
Narvikista E6-tietä kohti Trondheimiä. Narvikista tänne on matkaa noin 77 km ja ajoaika noin tunnin verran. E6 ajetaan noin 60 km, kunnes tulee oikealle kyltti Skarstad. Tästä on matkaa vielä noin 15 km. Kyseisen risteyksen lähellä on hyviä P-alueita vuonon rannalla ison sillan molemmin puolin. Etenkin sillan ylittäessä (kun jatkaa edelleen kohti Trondheimiä, eikä kohti Skarstadia) sillan jälkeen vasemmalla on iso P-alue, jossa on wc ja rannassa nuotiopaikka hienoilla rantakivillä pöytineen ja tuoleineen.
Seuraavaan paikkaan oli Skarstadista matkaa 32 km. Narvikista käsin Skarbergetiin on matkaa 79km E6:tta kohti Trondheimiä, kunnes vastaan tulee lauttasatama. Juuri ennen satamaa kääntyy vasemmalle tie Lysvoldiin, aja sitä ylämäkeen, niin kauan kun ylämäkeä riittää. Tiellä on levennyskohtia johon auton voi ylhäällä jättää. Vasemmalle näkyy portaat yhdelle mökille ja sitä vastapäätä on oikealle paljon käytetty pieni polku. Ei muuta kuin polkua ylös vuoren harjanteelle ja pätkäytä alas. Polku oli ajettavaa koko matkan, niin noustessa kuin laskiessa. Huomattavasti ajettavampi kohde kuin Skarstadsfjellet. Jiihaata pienellä vaivalla ja mahtavat näköalat. Joku paikallinenkin siellä kiiti menemään.
Reinnesfjellet
48km Narvikista, ensin E6:tta kohti Trondheimia, josta käännytään vasemmalle Sjkomenveienille, kyltissä lukenee Skjomen. Määränpäänä on Fjellbu, mutta en muista mainittiinko tätä missään J Skjomenveieniä kun ajaa tie mukailee jokivartta ja jossain vaiheessa alkaa tulla kylttejä siitä, että tiellä ajaminen on omalla vastuulla ja kyseessä on huoltotie ja pohjavesialue yms., kun tie ylittää sillan kannattaa auto jossain vaiheessa lyödä parkkiin ja jatkaa fillarilla ylöspäin. Toki tätä serpentiinistä asfaltoitua Norjan sähkölaitoksen ylläpitämää huoltotietä voi ajaa myös autolla ylös saakka, mutta jos käytössä on vain yksi auto, niin kannattaa ensin polkasta se ylämäki. Nopeammalla kaverilla siihen paloi 40min ja minulta tunti. Jos käyttää kahden auton taktiikkaa, niin toinen kannattaa jättää Narvikin golfkentälle, joka kääntyy Skjomenveieniltä Skjomenin koulun kohdilta. Kyltissä lukee mm. Golfbane ja Sörskjomen. Me missasimme tämän kyltin ja näin polkaistiin se alun asfalttipätkä ja palatessa vuorelta noin 13km tiesiirtymä. Joka tapauksessa Reinnesfjellet on täysin käytävissä myös yhden auton taktiikalla. Meillä aikaa paloi koko keikkaan 8,5 tuntia, mutta kalliobaanalle ylös päästyämme ei pidetty kiirettä ja lähes tuhannesta metristä löytyi hilloja syötäväksi.
Tässä vaiheessa olisi myös kaivannut kunnon karttaa, kun lähdimme asfalttitieltä kohti varsinaista Reinnesfjelletiä. Tunkkasimme kaksi tuntia, mutta tuli tehtyä vähän ketunlenkkiäkin. Maasto on hyvin saman näköistä joka suuntaan. Parin tunnin tunkkauksen jälkeen aukeni uskomattoman hieno kalliobaana, joka sisältää neljä huippua eli ylä- ja alamäkeä riitti sitten vielä täälläkin, eikä viimeinen huippu meinannut millään tulla vastaan. Sieltä oli makea lasku alas, tosin alku on varsin jyrkkää ja vaatii kovaa päätä ja pitoa ajaa. Välillä oli pakko nöyrtyä DH-tunkkaukseen ja paljasjalkatossut piti kalliolla alamäessäkin loistavasti verrattuna pyöräilykenkiin. Loppu olikin sitten ihan jiihaa alamäkeä ja polkukin löyty loppuosasta. Muuten täällä ei ole mitään merkittyjä reittejä ja sateella paikkaan ei ole mitään asiaa. Kallioiden mustat kohdat ovat muutenkin järkyttävän liukkaita, mutta ne oppi nopeasti tunnistamaan. Kuumalla ilmalla ylhäältä löytyy hienoja lammikoita uida ja poimimme melkein tonnista myös mustikoita ja hilloja. Vastaan tuli vasta päivän lopuksi pari vaeltajaa. Muuten ei ketään. Ruotsin suunnalla vaeltajaturisteja riittää, mutta Narvikin puolella törmäsi vain satunnaisiin kävelijöihin. Tosin olimme liikenteessä arkipäivinä. Joka tapauksessa aivan käsittämättömän hieno paikka tämä Reinnesfjellet! Joku oli todennut osuvasti fillarifoorumilla, että kannattaa varata aikaa koko päivä ja tuoreet jalat. Myös kelien vaihteluun kannattaa varautua. Sen verran korkealla ja avoimella paikalla fjellet on, että kylmä iskee äkkiä.
Låktatjåkko
Riksgränsenin läheltä Ruotsin puolelta löytyy Låktatjåkkan asema, joka tosin näkyy hiukan heikosti tielle saakka. Narvikista päin tultaessa Vassijauren aseman jälkeen levennys oikealla puolen tietä, ennen seuraavaa rautatieasemaa. Päätien varresta lähtee hyvin tallattu vaelluspolku, jota tallasi tälläkin kertaa joukko vaeltajaturisteja.
Pyöräilijöitä ei tullut vastaan. Nousu Fjellstuganille vei reilusta tunnista kahteen, kunnosta ja tunkkauksen määrästä riippuen. Polkua pystyy ajamaan lähes koko matkan, jos vain reidet riittää. Polku nousee 550 metristä 1228 metriin. Noin 1200 metrin korkeudessa oleva maja tarjoaa jopa saunan, majoitusta, ruokaa ja vohveleja. Pelkästä omien eväiden syömisestäkin on kohteliasta maksaa käyntimaksu 40 ruotsin kruunua/lärvä. Meillä ei ollut mukana sitäkään, mutta lupasimme maksaa tuplat seuraavalla kerralla. Sen verran arvostettavaa, että joku jaksaa yrittää noilla korkeuksilla ja kylmällä paikka on melkoinen suoja.
Fjellstuganilta oli aivan uskomattoman hieno 9km lasku Björklideniin. Toki välillä piti vähän polkeakin, mutta silti 9km lasku! Näistä voi Suomessa vain unelmoida. Björklidenistä matka jatkui Rallarveieniä pitkin takaisin kohti Låktatjokkan kohtaa tien varressa, mutta keli ja kunto meni sen verran heikoiksi, että aika pian valitsimme tylsän tiesiirtymän takaisin autolle. Reissuun paloi kokonaisuudessaan aikaa noin 5,5 tuntia. Illalla kävimme Björklidenin hotellilla saunassa viime tingassa ja maksutta, koska luulivat meitä kai tunturimaratonin osallistujiksi. Myös Abiskosta löytyy sauna sitä kaipaaville.
Trollsjön
Viimeisenä päivänä suuntasimme Vassijauren asemalta
(Riksgränsenin lähellä tämäkin) Trollsjön järvelle. Nousu oli jälleen
reisivoimista riippuen ajettavaa singletrackia, joka jyrkkeni loppua kohti ja
lopussa oli tunkkausvaihde päällä suurten kivien seassa puikkelehtien.
Lämpimällä kelillä järvellä viettäisi vaikka päivän lekotellen. Aika moni sinne
taas vaelteli. Nousimme ylös alhaalta katsottuna enemmän oikealta (Norjan
puolelta) ja palasimme toista puolta alas. Laskussa oli muutama märkä kohta,
joissa sai olla tarkkana. Muuten mukavaa single trackia alas, eikä maisemissa
ollut valittamista. Lopussa jälleen pätkä Rallarveieniä, jonne pääsi käännyttyä
vasemmalle polulle, jossa oli kyltti ylöspäin Trollsjönille. Vassijauren aseman
lähellä on iso p-alue, pari lampea ja asema on yötä päivää auki ja sen
odotustilassa on wc. Trollsjön keikka vei noin kolme tuntia aikaa.
Edellämainituista kohteista löytyy kuvia ja selostukset ja
kartat Singletrack Narvikin erinomaisilta nettisivuilta http://singletracknarvik.com/ , joiden
tietojen varassa nämä ajelut teimme. Emme onnistuneet ostamaan Narvikista edes
parempia karttoja, eikä meillä ollut gps-laitteita mukana, mutta pelkillä karttapdf-tulosteilla
nettisivuiltakin tällä kertaa selvisimme. Kartat kannattaa tilata etukäteen tai
muiluttaa norgeskarta.no sivuilta http://www.norgeskart.no/adaptive2/default.aspx?gui=1&lang=2
. Aiemmin tunturikarttoja on (talvella)
löytynyt Narvikin keskustan kauppakeskuksen ARK-kirjakaupasta, mutta
tällä kertaa myivät totaalista ei oota. Sama kävi muissa kirjakaupoissa ja
Coop-kauppaketjun jättikaupassa. Meidän reissumme oli lyhyt, neljä ajopäivää,
mutta ajettavaa Narvikissa ja Ruotsin puolella Riksgränsen-Bjökliden-Abisko
akselilla riittäisi vaikka kuinka paljon. Olimme matkassa retkeilyautolla,
mutta homma hoituu myös telttaillen.
